Rakkaudesta hyvinvointiin, osa 2

Elixialta elämän merkitys

Vuoden 2012 marraskuussa tuli ratkaiseva käänne. Olin ollut jo reilun vuoden verran liikuntakeskus Elixian jäsen. Kokeilien innolla uutta RAW-nimistä ryhmäliikuntatuntia, joka oli yhdistelmä itsepuolustuslajeja, vauhtikestävyyttä ja tiukkaa lihaskuntoa. Tuntia ohjasi Sanna, joka toimi myös PT:nä. Erään kerran tunnin jälkeen kysyin häneltä, että ”miten tuo sivupotku oikein tehdään”? Siihen Sanna ehdotti Personal Trainer -palvelua, ”että voitais hioa sitä tekniikkaa, tulis lisää liikkuvuutta” ja mitä kaikkea muuta hän myyntipuheessaan listasi.

Siitä se sitten lähti! Ostin muistaakseni 30x -paketin, johon kuului 55 minuutin yhteistreenejä, punnituksia ja kehonkoostumusmittauksia – ja mikä tärkeintä: ruokavalio. Palvelu tuotti tulosta heti: paino putosi silmissä, lihakset kasvoivat ja muutenkin olo parani. Aluksi oli outoa jättää kaikki totuttu ruoka ja herkku pois, mittailla ainekset ja syödä vähän väliä, mutta vähitellen totuin aterioimaan viidesti päivässä.

PT-tapaamiset Sannan kanssa jatkuivat pitkälle vuoden 2013 kevääseen, minkä jälkeen ostin pari uutta pakettia, aina kesään 2014 asti. Saliohjelmia päivitettiin senhetkisten tavoitteiden mukaisiksi. Vuoden 2013 lopun ja vuoden 2014 alun väli minulla oli todella vaikeaa, kun olotilani muuttui yllättäen ja väsyin rajusti. Tuntui ikävältä joutua toistuvasti perumaan treenejä. Jouduin jopa jäädyttämään jäsenyyteni kuukaudeksi. PT-Sanna myönsi olleensa huolissaan minusta, kun etsin vähän väliä syitä oudolle ololleni.

Loppukevättä kohti oloni oli jälleen niin hyvä, että pystyin palamaan rakkaan harrastuksen ja PT-valmennuksen pariin. Rauta nousi ja kunto koheni. Olin omaksunut uudet ruokailutottumukset jo osaksi itseäni. ”Se ei ole mikään dieetti vaan elintapamuutos”, muistan Sannan sanoneen.

Vaikka nautin treeneistä ja Elixian ihanasta ilmapiiristä suunnattomasti, alkoi väsymyksen myötä myös salijäsenyys tuntua taakalta. Syksyllä 2014 irtisanouduin Elixialta. Kävin todella monen liikuntakeskuken tunneilla, mm. Om Yoga -koululla, Seitsemännessä taivaassa (saatan muistaa nimen väärin) sekä aiemmin mainisemallani Kissat-hallilla. Sen lisäksi olin juuri aloittanut Rauhaniemessä avantouinnin. Kuljin lähes kaikki matkat pyörällä. Minulla oli 10x -kortteja vaikka ja minne. Olin todennut, että lihaskuntoa voi harjoittaa alle kilometrin päässä puoli-ilmaiseksi, nimittäin Nääshallin salilla. Koin, etten enää tarvitse siihen päälle kuntokeskusta, josta maksan 65€/kk. Irtisanoutuminen oli näin ollen hyvä ratkaisu, jo pelkästään rahansäästösyistä.

Sittemmin minulla on ollut joustava jäsenyys Fressille reilu pari vuotta. Aloitin Tampereen Fressillä tammikuussa 2015 ja päätin Oulun Fressillä maaliskuussa 2017. Koin toistamiseen suurta helpotusta, ettei minun tarvitse uinnin, joogan ja pyöräilyn lisäksi mennä itseäni lisää piiskaamaan. Hinnan lisäksi minua stressasivat ryhmäliikuntatuntien runsaus ja aikataulupainotteisuus.

Kiitos ja hei Elixia, tervetuloa vapaus!