Elixialta elämän merkitys
Vuoden 2012 marraskuussa tuli ratkaiseva käänne. Olin ollut jo reilun vuoden verran liikuntakeskus Elixian jäsen. Kokeilien innolla uutta RAW-nimistä ryhmäliikuntatuntia, joka oli yhdistelmä itsepuolustuslajeja, vauhtikestävyyttä ja tiukkaa lihaskuntoa. Tuntia ohjasi Sanna, joka toimi myös PT:nä. Erään kerran tunnin jälkeen kysyin häneltä, että ”miten tuo sivupotku oikein tehdään”? Siihen Sanna ehdotti Personal Trainer -palvelua, ”että voitais hioa sitä tekniikkaa, tulis lisää liikkuvuutta” ja mitä kaikkea muuta hän myyntipuheessaan listasi.
Siitä se sitten
lähti! Ostin muistaakseni 30x -paketin, johon kuului 55 minuutin
yhteistreenejä, punnituksia ja kehonkoostumusmittauksia – ja mikä
tärkeintä: ruokavalio. Palvelu tuotti tulosta heti: paino putosi
silmissä, lihakset kasvoivat ja muutenkin olo parani. Aluksi oli
outoa jättää kaikki totuttu ruoka ja herkku pois, mittailla
ainekset ja syödä vähän väliä, mutta vähitellen totuin
aterioimaan viidesti päivässä.
PT-tapaamiset Sannan
kanssa jatkuivat pitkälle vuoden 2013 kevääseen, minkä jälkeen
ostin pari uutta pakettia, aina kesään 2014 asti. Saliohjelmia
päivitettiin senhetkisten tavoitteiden mukaisiksi. Vuoden
2013 lopun ja vuoden 2014 alun väli minulla oli todella vaikeaa, kun
olotilani muuttui yllättäen ja väsyin rajusti. Tuntui
ikävältä joutua toistuvasti perumaan treenejä. Jouduin jopa
jäädyttämään jäsenyyteni kuukaudeksi. PT-Sanna myönsi olleensa
huolissaan minusta, kun etsin vähän väliä syitä oudolle
ololleni.
Loppukevättä kohti
oloni oli jälleen niin hyvä, että pystyin palamaan rakkaan
harrastuksen ja PT-valmennuksen pariin. Rauta nousi ja kunto koheni.
Olin omaksunut uudet ruokailutottumukset jo osaksi itseäni. ”Se ei
ole mikään dieetti vaan elintapamuutos”, muistan Sannan sanoneen.
Vaikka nautin
treeneistä ja Elixian ihanasta ilmapiiristä suunnattomasti, alkoi
väsymyksen myötä myös salijäsenyys tuntua taakalta. Syksyllä
2014 irtisanouduin Elixialta. Kävin todella monen liikuntakeskuken
tunneilla, mm. Om Yoga -koululla, Seitsemännessä taivaassa (saatan
muistaa nimen väärin) sekä aiemmin mainisemallani Kissat-hallilla.
Sen lisäksi olin juuri aloittanut Rauhaniemessä avantouinnin.
Kuljin lähes kaikki matkat pyörällä. Minulla oli 10x -kortteja
vaikka ja minne. Olin todennut, että lihaskuntoa voi harjoittaa alle
kilometrin päässä puoli-ilmaiseksi, nimittäin Nääshallin
salilla. Koin, etten enää tarvitse siihen päälle kuntokeskusta,
josta maksan 65€/kk. Irtisanoutuminen oli näin ollen hyvä
ratkaisu, jo pelkästään rahansäästösyistä.
Sittemmin minulla on
ollut joustava jäsenyys Fressille reilu pari vuotta. Aloitin
Tampereen Fressillä tammikuussa 2015 ja päätin Oulun Fressillä
maaliskuussa 2017. Koin toistamiseen suurta helpotusta, ettei minun
tarvitse uinnin, joogan ja pyöräilyn lisäksi mennä itseäni lisää
piiskaamaan. Hinnan lisäksi minua stressasivat ryhmäliikuntatuntien
runsaus ja aikataulupainotteisuus.
Kiitos ja hei
Elixia, tervetuloa vapaus!
Kommentit
Lähetä kommentti