Rakkaudesta hyvinvointiin, osa 1

Miten kaikki alkoi?

Olen lapsesta saakka ollut kiinnostunut terveellisistä elämäntavoista. Vaikken todellakaan myönnä aina syöneeni terveellisesti tai liikkuneeni ja nukkuneeni tarpeeksi, olen aina tiedostanut elintapojen merkityksen ja vaikutuksen elämänlaatuun.

Äitini on ollut Painonvartijoissa, mikä vaikuttaa paljolti siihen, miten meillä kotona on syöty. Kotoahan ne tavat opitaan, jopa ruokailutottumukset. Ruokahalu minulla on aina ollut hyvä. Siispä aina kun koulussa puhuttiin ravinnosta, olin antaumuksella mukana. Kielelle herahtanut vesi motivoi keskittymään aiheeseen. Tiedostin aina, että kyllä se sipsipussi ja sokeroitu cokislasillinen enemmän kaloreita sisältää kuin täysjyväleipä ja tuoremehu. Aiheesta muistutti terveydenhoitajan odotushuoneen seinäjuliste, jota aikani kuluksi silmäilin.

Suhde liikuntaa kohtaan vaihteli lapsena ja varhaisteini-ikäisenä paljonkin. Olen tuskin ainoa, jolla on koululiikunnasta huonoja kokemuksia. Moni varmasti tietää, miltä tuntuu tulla viimeisenä valituksi joukkueeseen. Toki erilaiset kokemukset ja elämykset, kuten ala-asteella hohtokeilaus, yläasteella kuntosali, lukiossa jooga ja hierojakoulussa ratsastus, motivoivat kokeilemaan lajeja vapaa-ajalla, aina näihin päiviin asti. Aloin yläasteikäisenä ymmärtää liikunnan terveysvaikutuksia sekä liikkumisesta koettua euforiaa. Lukiossa ryhmähenki oli hyvä ja liikunta auttoi jaksamaan puuduttavan opiskelun lomassa.

Olin 15-vuotias, kun halusin kokeilla samanikäisen ystäväni kanssa kuntosali Fressin yksittäistä ryhmäliikuntatuntia. Jumpan nimi oli Pace ja tunnin jälkeen olo oli kerrassaan mahtava. Olin ääriäni myöten kiitollinen, kun ohjaaja Tiina päästi meidät mukaan tunnille, vaikka olimme alaikäisiä. (Ikäraja tunneille oli 16.) Tampereen Hallituskadulla silloin sijainnut sali inspiroi kokeilemaan. Mielikuva taisi tulla raikkaasta sitrushedelmästä logon kyljessä – ah kuinka fressiä!

Kun viimein täytin 18, liityin lukiokaverini innoittamana liikuntakeskus GoGo:n jäseneksi. Minulla meni noin vuoden verran suoraveloituksena 55€/kk.

Samoihin aikoihin käytin ensimmäistä kertaa Personal Trainer -palveluita. Ensimmäinen ohjelma oli ilmainen, samoin päivitys. Uusi ohjelma maksoi 50€. Ihka ensimmäinen PT:ni oli nimeltään Lindsay. Muistan yllättyneeni, että hän olikin mies! (Ajattelin automaattisesti että jaahas, näyttelijä Lindsay Lohanin kaima.) Lindsay on englanninkielinen, mutta osasi jo tuolloin muutamia lauseita suomea. Joka tapauksessa Lindsay on oikein mukava. :) Olemme jutelleet paljon vielä vuosia myöhemmin. Olen ollut hänen ohjaamillaan tunneilla, niin GoGo:lla, Sykkeellä kuin Urheilukeskusella. Vuonna 2013 Lindsay perusti oman yrityksen (Urheilukeskus) Sarankulman Kissat-halliin, jossa kävin 22-24-vuotiaana aktiivisesti treenaamassa. Lindsayn tunnit olivat huippuja!

Olin pikku hiljaa päässyt kuntosaliharjoittelun ja ryhmäliikunnan makuun ja sitä myötä kuntoni kohosi. Treenaaminen oli kuitenkin pitkään satunnaista, sellaista ”käyn vähän pumpissa, stepissä ja strechingissä” -tyyppistä, eikä itse kuntosali läheskään aina motivoinut. Liikkujan ruokavaliosta minulla ei ollut tietoakaan, joten söin valtavan kokoisia annoksia miettimättä ruuan koostumusta sen syvemmin.